sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Uusi ihmistä syyllistävä ilmastouhka

Koska lisääntyvät todisteet hiilidioksidin riittämättömyydestä aiheuttaa katastrofaalisia ilmastonmuutoksia, on ahkerasti haettu uusia syyllisiä. Näyttämölle on astunut kasvihuonekaasuihin kuuluva di-typpioksidi N2O, paremmin tunnettu nimellä ilokaasu.

Lokakuun alun Science lehdessä http://www.sciencemag.org/cgi/content/abstract/1176985 olleen kirjoituksen mukaan N2O onkin noussut tärkeimmäksi yläilmakehän otsonia tuhoavaksi yhdisteeksi sen jälkeen halogenoidut hiilivedyt julistettiin pannan, koska niiden katsottiin tuhoavan ultraviolettisäteilyltä suojaavaa otsonikerrosta.

Kuten hiilidioksidin kohdalla niin myös di-typpioksidin kierto luonnossa on heikosti tunnettu, mutta siitä huolimatta sitä vedetään väkisin mukaan ilmastopelotteluun. Sen ohella, että sen katsotaan tuhoavan troposfäärin otsonikerrosta se luetaan myös varteenotettavaksi kasvihuonekaasuksi. Todellisuudessa sen lämpösäteilyä absorboiva vaikutus on kuitenkin pääosiltaan maapallon lämpösäteilyspektrin ulkopuolella.

Tällaista tämä politisoitunut tiede on. Aiheesta englanniksi lisää:
http://theresilientearth.com/?q=content/laughing-gas-knocks-out-co2

3 kommenttia:

planeetta kirjoitti...

Mitkä lisääntyvät todisteet? En ole nähnyt mitään todisteita.

Boris Winterhalter kirjoitti...

Miksi luulet, että IPCC hakee vesihöyrystä apua hiilidioksidin lämmittävälle vaikutukselle. Myös tuo siteeraamani juttu hakee ilokaasusta lisäpontta pelottelulle.

Kun halutaan osoittaa, että hiilidioksidi nostaa maapallon lämpötilaa, piirretään ajan funktiona käyrä, jossa nähdään sekä lämpötilan että hiilidioksidipitoisuuden nousevan samanaikaisesti.

Siis CO2 nostaa lämpötilaa? Osoittaako näennäinen korrelaatio todellista riippuvuutta? Eihän toki, sillä jo jääkairauksista saadut tulokset osoittavat CO2n seuraavan lämpötilaa satojen vuosien viiveellä. Syynä on CO2:n hidas vapautuminen meristä lämpötilan nousun seurauksena.

Skeptikko kollegani Max Beran laati huvikseen grafiikan, jossa näitä ei näytetä ajan funktiona vaan toisiinsa nähden. Valitettavasti en osaa Bloggerissa liittää kuvia, mutta tuo grafiikka löytyy: http://d.yimg.com/kq/groups/4401572/sn/1419381032/name/TempvCO2_Sep09.jpg

Kuvassa näkyy varsin selvästi lämpötilan ja CO2 pitoisuuden valtava hajonta. Huomatkaa miten tuo riippuvuus poikkeaa Mallien otaksumasta lineaarisesta riippuvuudesta etenkin korkeampien pitoisuuksien kohdalla.

Muistuttaisin Kai Luukkoa vaikkapa Lindzen et Choin uusimmasta tutkimuksesta, jossa hiilidioksidille ei anneta IPCC:n esittämää roolia

Boris Winterhalter kirjoitti...

Unohdin mainita, että CO2/Lämpötila kuvaan liittyy seuraava teksti:
The point of interest is that the more statistically consistent presentation for those who truly believe in the primacy of CO2 over other influences should be one plotting temperature against CO2 rather than temperature against time. After all they take the view that the “year effect” comprises just ephemeral wiggles of no lasting effect. The attached graph shows this using the RSS satellite version of global temperature and Mauna Loa as a stand-in for global CO2. I use a 24-month straight moving average to iron out the worst of the short-lived fluctuations and the annual cycle.