Helsingin Sanomissa oli ydinvoimaan liittyvä kirjoitus, jossa kirjoittaja liioitteli uraanin louhintaan ja voimalaitosten aiheuttamaa säteilyvaraa. Päätin oikaista hänen käsityksiään:
Seuraava tekstini julkaistiin HS mielipide 26.11:
Anna-Liisa Mattsoff (HS 24.11) ei halua ydinvoimaa Suomeen ja ihmettelee moraalin puutetta eduskunnan periaatepäätöksessä, kun ensiksi kävellään kansan enemmistöpäätöksen yli ja sitten myönnetään lupia uraanin louhinnalle?
Ydinvoimavastainen Mattsoff hakemalla hakee syitä miksi uraania ei saisi Suomessa louhia. Perehtymättä kaivosteollisuuttamme säännösteleviin tiukkoihin lupa- ja seurantavaatimuksiin, hän pelottelee maan ja pohjaveden saastumisella ja tulevien sukupolvien perinteisten elinkeinojen vaikeuttamisella.
Ydinvoimaa korvaamaan hän ehdottaa uusiutuvia energiamuotoja unohtaen, että maamme maantieteellinen sijainti asettaa omat rajoituksensa uusiutuvien kirjoon. Toki kaikkia energialähteitä tulee järkevästi soveltaa ja uusiakin innovaatioita kehittää, mutta vain ydinvoimaa lisäämällä voimme tarjota tällä hetkellä kasvavalle väestöllemme ihmisarvoiset elinolot.
Rauhoittaakseni Mattsoffia totean, että Suomen säteilyturvamääräykset ovat riittäviä varmistamaan kaikkien kansalaistemme turvallisuuden. Ydinvoima on oikein hoidettuna kaikkia muita energiantuotantotapoja turvallisempaa eli vähiten kuolemantapauksia per tuotettu sähköenergiayksikkö, jopa vesivoimaan verrattuna.
24 vuotta sitten tapahtuneen kaikkien aikojen vakavimman Tschernobylin ydinvoimalaitosturman yhteydessä säteilystä johtuvat kuolemantapaukset (noin 50) rajoittuivat laitoksen sammutus- ja raivaustöihin osallistuneisiin. 336 000 pakkosiirretyn asukkaan keskuudessa todellista kärsimystä aiheuttaneet säteilypelon synnyttämät luulotaudit (psykosomaattiset reaktiot), juurettomuus ja itsemurhat lisääntyivät epidemian tavoin.
Pääosa evakuoinnista on nyt todettu aiheettomaksi (UNSCEAR, 2008) ja sen perusteella Valkovenäjän ministerineuvosto päätti äsken vähentää Tschernobylin turman valtavia haittoja palauttamalla alueet entiseen käyttöön minimaalisin rajoituksin. Tämän voidaan katsoa olleen järjen voitto kohtuuttomasta ydinsäteilypelosta.
Tekstiini reagoitiin seuraavina päivinä ja yhteen oli pakko kommentoida heti seuraavalla tekstillä, joka samoin julkaistiin mielipidesivulla seuraavana päivänä:
Marjatta Näätänen (HS mielipide 30.11) antaa hurjia kuolleisuuslukuja Tschernobylin ydinvoimaturman jälkiseurauksena. Lähteenään hän viittaa New Yorkin Tiedeakatemian Tschernobyliä käsittelevään kirjaan ja tarkoittanee joulukuussa 2009 ilmestynyttä alunperin venäjäksi 2007 julkaistua teosta "Tschernobyl: katastrofin vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön".
Kirjan tekijöiden mukaan Kansainvälinen Atomienergia Virasto (IAEA) ja YK:n alaisten järjestöjen ydinturmaa koskevat raportit vähättelevät tai jättävät huomioimatta Itä-Euroopan tieteellisessä kirjallisuudessa esitettyjä havaintoja Tschernobylin ydinvoimaturmasta. IAEA:n ja YK:n tutkimuksissa todetaan, että suurimmat kärsimykset Valkovenäjällä aiheutti säteilypelko eli radiofobia eikä varsinainen radioaktiivinen laskeuma.
Ilmeisesti teoksesta käydyn polemiikin seurauksena New Yorkin Tiedeakatemia sanoutui 28.4.2010 päivätyn julkilausuman mukaan irti kyseisestä teoksesta. Akatemia korostaa, että kyseessä ei ollut Akatemian toimeksianto, kaikki esitetyt näkemykset ovat tekijöiden omia eikä teos myöskään sisällä uutta aiemmin julkaisematonta aineistoa.
Ydinsäteilyn vaaroja ei kukaan vähättele, siksi alan työntekijät kantavat mukanaan säteilyannosmittaria. Suojautuminen vaaratilanteessa on paikallaan, mutta vielä tärkeämpää on, että säteilyn vaaroja ei liioitella.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Kommentti Ilkka-lehteen
Lähetin 17.11.2010 "Ilkka mielipide" sivyuille kommentin koskien IPCC:n raportteihin liittyviä uskottavuuksia.
Janne Yläjoki kirjoitti 13.11 maailman tiedeakatemioiden yhteenliittymän (IAC) suorittamasta erityistarkastuksesta. Tarkastus oli seurausta hallitusten välisetä ilmastonmuutospaneelia (IPCC) koskevasta tietovuodosta. Siinä varmistuivat tosiksi IPCC:n toimintaan kriittisesti suhtautuvien tutkijoiden ilmoittamat lukuisat puutteet toiminnan läpinäkyvyydessä ja asiallisten huomautusten sekä korjaus- ja parannusehdotusten huomiotta jättämisessä. Etenkin päättäjille suunnatuissa yhteenvetoraporteissa tieteelliset epävarmuudet saivat väistyä ympäristöjärjestöjen ja kansallisten poliittisten intressien edessä.
Julkisuudessa on annettu ymmärtää, että IPCC:n toimintaan osallistui tuhansia maailman parhaita ilmastotutkijoita. Todellisuudessa näistä vain hyvin pieni osa edusti varsinaista ilmastotiedettä enemmistön koostuessa yhteiskunta- ja ympäristötieteilijöistä, poliitikoista, talousasiantuntijoista ja ympäristöaktivisteista. Tällaista laajaa kokoonpanoa on perusteltu ilmastopaneelin alkuperäisellä mandaatilla, jonka yksiselitteisenä tavoitteena oli selvittää missä määrin ihmisen toiminta lämmittää maapallon ilmastoa.
Maapallon keskilämpötilan tiedetään nousseen teollistumisen alkuajoilta vajaalla asteella. Oli myös tiedossa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö tuottaa kasvihuonekaasuna tunnettua hiilidioksidia. Tilastot näyttivät lämpötilan nousun käyvän käsikädessä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun kanssa. Tästä “tuomiopäivänjulistajat” kehittivät ajatuksen, että hillitsemätön kasvihuonekaasujen syytäminen taivaalle tulee johtamaan maapallon katastrofaaliseen lämpenemiseen.
Tämä sopi erinomaisesti Margaret Thatcherille, joka pääministerikaudellaan taisteli Englannin vasemmistomielisiä hiilikaivostyöläisiä vastaan. Kivihiilen poltossa vapautuvasta hiilidioksidista tuli hänelle erinomainen ase. Siksi hänen toimestaan perustettiin Britannian Hadley Keskuksen yhteyteen ilmastontutkimusyksikkö (Climate Research Unit - CRU), jonka tehtävä oli nimenomaan selvittää ihmisen osuutta maapallon lämpenemisessä.
Tekstissään Yläjoki toteaa, että vaikka IPCC:n raporteissa ilmenneet virheet voidaan nähdä politikointina niin paljastuksilla ei ole kuitenkaan pystytty kyseenalaistamaan sitä, etteivätkö ihmiskunnan päästöt olisi pääasiallinen syy käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen. Mutta tieteen menetelmin ihmisen syyllisyyttä ei voida osoittaa ja yhtä vaikeata on osoittaa ihmistä syyttömäksi ilmaston luontaiseen vaihteluun.
IPCC todistelee ihmisen syyllisyyttä erittäin monimutkaisten matemaattisten ilmastomallien avulla, jossa hiilidioksidin roolia liioitellaan ja pilviä muodostavan ja ilmastoa viilentävän vesihöyryn osuutta vääristellään. Vastaväitteiden mitätöimiseksi ilmastopelotteluun kriittisesti suhtautuvia tutkijoita mustamaalataan väittämällä heitä perusteettomasti öljyteollisuuden kätyreiksi kuten aikoinaan tupakan vaarattomuutta korostaneet kytkettiin tupakkateollisuuteen.
IPCC:n sanomaan vannovat ovat unohtaneet, että ilmasto on luonteeltaan vaihteleva; on ollut ja tulee niin olemaan myös tulevaisuudessa. Geologia ja arkeologia kertovat ilmaston olleen ajanlaskumme alussa nykyistäkin lämpimämpi, mutta kylmeni varhaisella (pimeällä) keskiajalla lämmetäkseen uudelleen 900-1300 luvuilla. Noita kukoistuksen aikoja seurasi jälleen kylmeneminen. Maapallon toipuessa 1400-1800-luvuilla vallinneista erittäin epävakaista, pienenä jääkautena tunnetuista ankeista ajoista, lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden samanaikainen nousu loivat pohjan trendikkäälle ilmastopelottelulle jota aikamme media on suruttomasti levitellyt.
Janne Yläjoki kirjoitti 13.11 maailman tiedeakatemioiden yhteenliittymän (IAC) suorittamasta erityistarkastuksesta. Tarkastus oli seurausta hallitusten välisetä ilmastonmuutospaneelia (IPCC) koskevasta tietovuodosta. Siinä varmistuivat tosiksi IPCC:n toimintaan kriittisesti suhtautuvien tutkijoiden ilmoittamat lukuisat puutteet toiminnan läpinäkyvyydessä ja asiallisten huomautusten sekä korjaus- ja parannusehdotusten huomiotta jättämisessä. Etenkin päättäjille suunnatuissa yhteenvetoraporteissa tieteelliset epävarmuudet saivat väistyä ympäristöjärjestöjen ja kansallisten poliittisten intressien edessä.
Julkisuudessa on annettu ymmärtää, että IPCC:n toimintaan osallistui tuhansia maailman parhaita ilmastotutkijoita. Todellisuudessa näistä vain hyvin pieni osa edusti varsinaista ilmastotiedettä enemmistön koostuessa yhteiskunta- ja ympäristötieteilijöistä, poliitikoista, talousasiantuntijoista ja ympäristöaktivisteista. Tällaista laajaa kokoonpanoa on perusteltu ilmastopaneelin alkuperäisellä mandaatilla, jonka yksiselitteisenä tavoitteena oli selvittää missä määrin ihmisen toiminta lämmittää maapallon ilmastoa.
Maapallon keskilämpötilan tiedetään nousseen teollistumisen alkuajoilta vajaalla asteella. Oli myös tiedossa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö tuottaa kasvihuonekaasuna tunnettua hiilidioksidia. Tilastot näyttivät lämpötilan nousun käyvän käsikädessä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun kanssa. Tästä “tuomiopäivänjulistajat” kehittivät ajatuksen, että hillitsemätön kasvihuonekaasujen syytäminen taivaalle tulee johtamaan maapallon katastrofaaliseen lämpenemiseen.
Tämä sopi erinomaisesti Margaret Thatcherille, joka pääministerikaudellaan taisteli Englannin vasemmistomielisiä hiilikaivostyöläisiä vastaan. Kivihiilen poltossa vapautuvasta hiilidioksidista tuli hänelle erinomainen ase. Siksi hänen toimestaan perustettiin Britannian Hadley Keskuksen yhteyteen ilmastontutkimusyksikkö (Climate Research Unit - CRU), jonka tehtävä oli nimenomaan selvittää ihmisen osuutta maapallon lämpenemisessä.
Tekstissään Yläjoki toteaa, että vaikka IPCC:n raporteissa ilmenneet virheet voidaan nähdä politikointina niin paljastuksilla ei ole kuitenkaan pystytty kyseenalaistamaan sitä, etteivätkö ihmiskunnan päästöt olisi pääasiallinen syy käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen. Mutta tieteen menetelmin ihmisen syyllisyyttä ei voida osoittaa ja yhtä vaikeata on osoittaa ihmistä syyttömäksi ilmaston luontaiseen vaihteluun.
IPCC todistelee ihmisen syyllisyyttä erittäin monimutkaisten matemaattisten ilmastomallien avulla, jossa hiilidioksidin roolia liioitellaan ja pilviä muodostavan ja ilmastoa viilentävän vesihöyryn osuutta vääristellään. Vastaväitteiden mitätöimiseksi ilmastopelotteluun kriittisesti suhtautuvia tutkijoita mustamaalataan väittämällä heitä perusteettomasti öljyteollisuuden kätyreiksi kuten aikoinaan tupakan vaarattomuutta korostaneet kytkettiin tupakkateollisuuteen.
IPCC:n sanomaan vannovat ovat unohtaneet, että ilmasto on luonteeltaan vaihteleva; on ollut ja tulee niin olemaan myös tulevaisuudessa. Geologia ja arkeologia kertovat ilmaston olleen ajanlaskumme alussa nykyistäkin lämpimämpi, mutta kylmeni varhaisella (pimeällä) keskiajalla lämmetäkseen uudelleen 900-1300 luvuilla. Noita kukoistuksen aikoja seurasi jälleen kylmeneminen. Maapallon toipuessa 1400-1800-luvuilla vallinneista erittäin epävakaista, pienenä jääkautena tunnetuista ankeista ajoista, lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden samanaikainen nousu loivat pohjan trendikkäälle ilmastopelottelulle jota aikamme media on suruttomasti levitellyt.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Lämpiääkö maapallo?
Olen hieman laiminlyönyt tätä blogiani koska sekä CO2-raportin että Ilmastofoorumin keskustelut ovat vieneet lähes kaiken tarmoni.
Lueskelin äsken uusinta Tekniikan Maailmaa ja siinä Tieteen Maailman kolumnia pitävä Erkki Kauhanen eksyy välillä myös ilmastoaiheeseen. Tämän kertainen antoi aiheen seuraavalle pohdiskelulleni:
Erkki Kauhanen (TM 6/2010) kommentoi kolumnissaan “Tieteen maailma” ilmastonmuutosta koskevaa keskustelua todeten, että “vaikka lopulta osoittautuisi, ettei ilmasto olekaan lämpenemässä, vaan me koemme nyt vain yhtä suurta heilahdusta, mitään vahinkoa ilmastonmuutoksen torjuntatoimilla ei ole tehty”.
Hän on osittain oikeassa, jos asiaa katsotaan energiatalouden ja ehkä myös ympäristönsuojelun kannalta, mutta harhateillä, jos siihen liitetään kansantalouteen liittyvät riskit sekä pelottelupropagandasta johtuva ihmisten kokema angsti. Viimeksi mainittu koskee lähinnä nuorten kokemaa pelkoa maapallon tulevaisuudesta, jota pelkoa etenkin ympäristöjärjestöt ovat median avustuksella tehokkaasti lietsoneet.
Kauhanen on oikeilla jäljillä todetessaan, että uhan alla “maapallon taloutta on sysätty ekologisempaan suuntaan”, mutta jättää mainitsematta, että kehitysmaissa suurin osa väestöstä ei tästä hyödy. Asia on hoidettavissa vain massiivisella koulutuksella kehitysmaissa. Tähän riittäisi pienikin osa niistä resursseista joita tänä päivän uhrataan hyödyttömään poliittiseen ilmastovouhotukseen.
Toki pidän tärkeänä kehittää hiilivedyille korvaavia energiamuotoja maapallon vauhdilla kasvavalle väestölle, mutta tämän tulee tapahtua sekä ihmisten tarpeita että luonnonarvoja kunnioittaen. Valitettavasti politiikan lyhytnäköisyydestä johtuen jo nyt on tehty hätiköityjä päätöksiä etenkin subventoidulla energiasektorilla. Energiaratkaisuista ongelmallisimmat liittyvät päästökauppaan ja uusiutuvan energian liian nopeaan ja laajamittaiseen käyttöönottoon ilman riittävää perustutkimusta.
Lueskelin äsken uusinta Tekniikan Maailmaa ja siinä Tieteen Maailman kolumnia pitävä Erkki Kauhanen eksyy välillä myös ilmastoaiheeseen. Tämän kertainen antoi aiheen seuraavalle pohdiskelulleni:
Erkki Kauhanen (TM 6/2010) kommentoi kolumnissaan “Tieteen maailma” ilmastonmuutosta koskevaa keskustelua todeten, että “vaikka lopulta osoittautuisi, ettei ilmasto olekaan lämpenemässä, vaan me koemme nyt vain yhtä suurta heilahdusta, mitään vahinkoa ilmastonmuutoksen torjuntatoimilla ei ole tehty”.
Hän on osittain oikeassa, jos asiaa katsotaan energiatalouden ja ehkä myös ympäristönsuojelun kannalta, mutta harhateillä, jos siihen liitetään kansantalouteen liittyvät riskit sekä pelottelupropagandasta johtuva ihmisten kokema angsti. Viimeksi mainittu koskee lähinnä nuorten kokemaa pelkoa maapallon tulevaisuudesta, jota pelkoa etenkin ympäristöjärjestöt ovat median avustuksella tehokkaasti lietsoneet.
Kauhanen on oikeilla jäljillä todetessaan, että uhan alla “maapallon taloutta on sysätty ekologisempaan suuntaan”, mutta jättää mainitsematta, että kehitysmaissa suurin osa väestöstä ei tästä hyödy. Asia on hoidettavissa vain massiivisella koulutuksella kehitysmaissa. Tähän riittäisi pienikin osa niistä resursseista joita tänä päivän uhrataan hyödyttömään poliittiseen ilmastovouhotukseen.
Toki pidän tärkeänä kehittää hiilivedyille korvaavia energiamuotoja maapallon vauhdilla kasvavalle väestölle, mutta tämän tulee tapahtua sekä ihmisten tarpeita että luonnonarvoja kunnioittaen. Valitettavasti politiikan lyhytnäköisyydestä johtuen jo nyt on tehty hätiköityjä päätöksiä etenkin subventoidulla energiasektorilla. Energiaratkaisuista ongelmallisimmat liittyvät päästökauppaan ja uusiutuvan energian liian nopeaan ja laajamittaiseen käyttöönottoon ilman riittävää perustutkimusta.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Ilmastomalleista ja uskosta
Ilmastoskenaariot, monesti jopa ennusteiksi väitetyt, perustuvat ajatukseen, että kaikkien kokema ja villistä vaihteleva maapallon ilmasto olisi helposti sidottavissa matemaattisiin ja fysikaalisiin kaavoihin.
Antti Roine on kirjoittanut erinomaisen artikkelin tunteesta ja mallinnuksesta. Suosittelen Antin juttua kaikille ilmastomallinnuksen luotettavuutta vähänkin epäileville. Tämä kehotukseni koskee ennen kaikkea median edustajia, jotka kerta toisensa perään rakentavat pelottavia tulevaisuuden "ennustuksiaan" todella heikosti perusteltujen ilmaston tulevaa kehitystä kuvaavien ilmastomallien varaan.
Antti Roine on kirjoittanut erinomaisen artikkelin tunteesta ja mallinnuksesta. Suosittelen Antin juttua kaikille ilmastomallinnuksen luotettavuutta vähänkin epäileville. Tämä kehotukseni koskee ennen kaikkea median edustajia, jotka kerta toisensa perään rakentavat pelottavia tulevaisuuden "ennustuksiaan" todella heikosti perusteltujen ilmaston tulevaa kehitystä kuvaavien ilmastomallien varaan.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Uusi ihmistä syyllistävä ilmastouhka
Koska lisääntyvät todisteet hiilidioksidin riittämättömyydestä aiheuttaa katastrofaalisia ilmastonmuutoksia, on ahkerasti haettu uusia syyllisiä. Näyttämölle on astunut kasvihuonekaasuihin kuuluva di-typpioksidi N2O, paremmin tunnettu nimellä ilokaasu.
Lokakuun alun Science lehdessä http://www.sciencemag.org/cgi/content/abstract/1176985 olleen kirjoituksen mukaan N2O onkin noussut tärkeimmäksi yläilmakehän otsonia tuhoavaksi yhdisteeksi sen jälkeen halogenoidut hiilivedyt julistettiin pannan, koska niiden katsottiin tuhoavan ultraviolettisäteilyltä suojaavaa otsonikerrosta.
Kuten hiilidioksidin kohdalla niin myös di-typpioksidin kierto luonnossa on heikosti tunnettu, mutta siitä huolimatta sitä vedetään väkisin mukaan ilmastopelotteluun. Sen ohella, että sen katsotaan tuhoavan troposfäärin otsonikerrosta se luetaan myös varteenotettavaksi kasvihuonekaasuksi. Todellisuudessa sen lämpösäteilyä absorboiva vaikutus on kuitenkin pääosiltaan maapallon lämpösäteilyspektrin ulkopuolella.
Tällaista tämä politisoitunut tiede on. Aiheesta englanniksi lisää:
http://theresilientearth.com/?q=content/laughing-gas-knocks-out-co2
Lokakuun alun Science lehdessä http://www.sciencemag.org/cgi/content/abstract/1176985 olleen kirjoituksen mukaan N2O onkin noussut tärkeimmäksi yläilmakehän otsonia tuhoavaksi yhdisteeksi sen jälkeen halogenoidut hiilivedyt julistettiin pannan, koska niiden katsottiin tuhoavan ultraviolettisäteilyltä suojaavaa otsonikerrosta.
Kuten hiilidioksidin kohdalla niin myös di-typpioksidin kierto luonnossa on heikosti tunnettu, mutta siitä huolimatta sitä vedetään väkisin mukaan ilmastopelotteluun. Sen ohella, että sen katsotaan tuhoavan troposfäärin otsonikerrosta se luetaan myös varteenotettavaksi kasvihuonekaasuksi. Todellisuudessa sen lämpösäteilyä absorboiva vaikutus on kuitenkin pääosiltaan maapallon lämpösäteilyspektrin ulkopuolella.
Tällaista tämä politisoitunut tiede on. Aiheesta englanniksi lisää:
http://theresilientearth.com/?q=content/laughing-gas-knocks-out-co2
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Esitelmä 6.10.2009
Olen viime vuosina pitänyt lukuisia esitelmiä ilmastonmuutokseen liittyvistä näkemyksistäni.
6.10 2009 pidin aiheesta esitelmän Kauniaisten Rotareille. esitelmä löytyy PDF-muodossa:
http://www.kolumbus.fi/boris.winterhalter/PDF/Rotary061009.pdf
6.10 2009 pidin aiheesta esitelmän Kauniaisten Rotareille. esitelmä löytyy PDF-muodossa:
http://www.kolumbus.fi/boris.winterhalter/PDF/Rotary061009.pdf
perjantai 25. syyskuuta 2009
Aamu-TV:n tyynysota ilmastosta
Tänään (26.9.2009) Aamu-TV:ssä osallistuin pyydettynä Jari Luukkosen kanssa “tyynysotaan”. Ohjelma on nähtävissä vielä 30 päivän ajan. Varsinainen tyynysota näkyy aikajanalla 26:25 - 38:26 minuuttia.
Jari on WWF:n suojelujohtaja ja oppinut IPCC:n sanelemaa mantraa erittäin hyvin. Omia ajatuksia hänellä ei kuitenkaan tuntunut olevan, vaan kaikki oli WWF:n näkemyksien toistoa. Hänellä oli tyypillisen propagandistin julistava kovaääninen tapa puhua pyrkien omimaan “shown”, eikä varsinaista keskustelua päässyt syntymään.
Jarin määrätietoisen johdattelun takia en päässyt juurikaan vaikuttamaan itse aiheeseen “onko ilmastonmuutos liioiteltua” ja syitä siihen. Vaikka hän omi itselleen suuren osan varatusta ajasta, sain kuitenkin mielestäni työnnettyä väliin itselleni tärkeitä asioita.
Jari on WWF:n suojelujohtaja ja oppinut IPCC:n sanelemaa mantraa erittäin hyvin. Omia ajatuksia hänellä ei kuitenkaan tuntunut olevan, vaan kaikki oli WWF:n näkemyksien toistoa. Hänellä oli tyypillisen propagandistin julistava kovaääninen tapa puhua pyrkien omimaan “shown”, eikä varsinaista keskustelua päässyt syntymään.
Jarin määrätietoisen johdattelun takia en päässyt juurikaan vaikuttamaan itse aiheeseen “onko ilmastonmuutos liioiteltua” ja syitä siihen. Vaikka hän omi itselleen suuren osan varatusta ajasta, sain kuitenkin mielestäni työnnettyä väliin itselleni tärkeitä asioita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
