Kommentti Ilkka-lehteen

Lähetin 17.11.2010 "Ilkka mielipide" sivyuille kommentin koskien IPCC:n raportteihin liittyviä uskottavuuksia.

Janne Yläjoki kirjoitti 13.11 maailman tiedeakatemioiden yhteenliittymän (IAC) suorittamasta erityistarkastuksesta. Tarkastus oli seurausta hallitusten välisetä ilmastonmuutospaneelia (IPCC) koskevasta tietovuodosta. Siinä varmistuivat tosiksi IPCC:n toimintaan kriittisesti suhtautuvien tutkijoiden ilmoittamat lukuisat puutteet toiminnan läpinäkyvyydessä ja asiallisten huomautusten sekä korjaus- ja parannusehdotusten huomiotta jättämisessä. Etenkin päättäjille suunnatuissa yhteenvetoraporteissa tieteelliset epävarmuudet saivat väistyä ympäristöjärjestöjen ja kansallisten poliittisten intressien edessä.

Julkisuudessa on annettu ymmärtää, että IPCC:n toimintaan osallistui tuhansia maailman parhaita ilmastotutkijoita. Todellisuudessa näistä vain hyvin pieni osa edusti varsinaista ilmastotiedettä enemmistön koostuessa yhteiskunta- ja ympäristötieteilijöistä, poliitikoista, talousasiantuntijoista ja ympäristöaktivisteista. Tällaista laajaa kokoonpanoa on perusteltu ilmastopaneelin alkuperäisellä mandaatilla, jonka yksiselitteisenä tavoitteena oli selvittää missä määrin ihmisen toiminta lämmittää maapallon ilmastoa.

Maapallon keskilämpötilan tiedetään nousseen teollistumisen alkuajoilta vajaalla asteella. Oli myös tiedossa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö tuottaa kasvihuonekaasuna tunnettua hiilidioksidia. Tilastot näyttivät lämpötilan nousun käyvän käsikädessä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun kanssa. Tästä “tuomiopäivänjulistajat” kehittivät ajatuksen, että hillitsemätön kasvihuonekaasujen syytäminen taivaalle tulee johtamaan maapallon katastrofaaliseen lämpenemiseen.

Tämä sopi erinomaisesti Margaret Thatcherille, joka pääministerikaudellaan taisteli Englannin vasemmistomielisiä hiilikaivostyöläisiä vastaan. Kivihiilen poltossa vapautuvasta hiilidioksidista tuli hänelle erinomainen ase. Siksi hänen toimestaan perustettiin Britannian Hadley Keskuksen yhteyteen ilmastontutkimusyksikkö (Climate Research Unit - CRU), jonka tehtävä oli nimenomaan selvittää ihmisen osuutta maapallon lämpenemisessä.

Tekstissään Yläjoki toteaa, että vaikka IPCC:n raporteissa ilmenneet virheet voidaan nähdä politikointina niin paljastuksilla ei ole kuitenkaan pystytty kyseenalaistamaan sitä, etteivätkö ihmiskunnan päästöt olisi pääasiallinen syy käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen. Mutta tieteen menetelmin ihmisen syyllisyyttä ei voida osoittaa ja yhtä vaikeata on osoittaa ihmistä syyttömäksi ilmaston luontaiseen vaihteluun.

IPCC todistelee ihmisen syyllisyyttä erittäin monimutkaisten matemaattisten ilmastomallien avulla, jossa hiilidioksidin roolia liioitellaan ja pilviä muodostavan ja ilmastoa viilentävän vesihöyryn osuutta vääristellään. Vastaväitteiden mitätöimiseksi ilmastopelotteluun kriittisesti suhtautuvia tutkijoita mustamaalataan väittämällä heitä perusteettomasti öljyteollisuuden kätyreiksi kuten aikoinaan tupakan vaarattomuutta korostaneet kytkettiin tupakkateollisuuteen.

IPCC:n sanomaan vannovat ovat unohtaneet, että ilmasto on luonteeltaan vaihteleva; on ollut ja tulee niin olemaan myös tulevaisuudessa. Geologia ja arkeologia kertovat ilmaston olleen ajanlaskumme alussa nykyistäkin lämpimämpi, mutta kylmeni varhaisella (pimeällä) keskiajalla lämmetäkseen uudelleen 900-1300 luvuilla. Noita kukoistuksen aikoja seurasi jälleen kylmeneminen. Maapallon toipuessa 1400-1800-luvuilla vallinneista erittäin epävakaista, pienenä jääkautena tunnetuista ankeista ajoista, lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden samanaikainen nousu loivat pohjan trendikkäälle ilmastopelottelulle jota aikamme media on suruttomasti levitellyt.

Lämpiääkö maapallo?

Olen hieman laiminlyönyt tätä blogiani koska sekä CO2-raportin että Ilmastofoorumin keskustelut ovat vieneet lähes kaiken tarmoni.

Lueskelin äsken uusinta Tekniikan Maailmaa ja siinä Tieteen Maailman kolumnia pitävä Erkki Kauhanen eksyy välillä myös ilmastoaiheeseen. Tämän kertainen antoi aiheen seuraavalle pohdiskelulleni:

Erkki Kauhanen (TM 6/2010) kommentoi kolumnissaan “Tieteen maailma” ilmastonmuutosta koskevaa keskustelua todeten, että “vaikka lopulta osoittautuisi, ettei ilmasto olekaan lämpenemässä, vaan me koemme nyt vain yhtä suurta heilahdusta, mitään vahinkoa ilmastonmuutoksen torjuntatoimilla ei ole tehty”.

Hän on osittain oikeassa, jos asiaa katsotaan energiatalouden ja ehkä myös ympäristönsuojelun kannalta, mutta harhateillä, jos siihen liitetään kansantalouteen liittyvät riskit sekä pelottelupropagandasta johtuva ihmisten kokema angsti. Viimeksi mainittu koskee lähinnä nuorten kokemaa pelkoa maapallon tulevaisuudesta, jota pelkoa etenkin ympäristöjärjestöt ovat median avustuksella tehokkaasti lietsoneet.

Kauhanen on oikeilla jäljillä todetessaan, että uhan alla “maapallon taloutta on sysätty ekologisempaan suuntaan”, mutta jättää mainitsematta, että kehitysmaissa suurin osa väestöstä ei tästä hyödy. Asia on hoidettavissa vain massiivisella koulutuksella kehitysmaissa. Tähän riittäisi pienikin osa niistä resursseista joita tänä päivän uhrataan hyödyttömään poliittiseen ilmastovouhotukseen.

Toki pidän tärkeänä kehittää hiilivedyille korvaavia energiamuotoja maapallon vauhdilla kasvavalle väestölle, mutta tämän tulee tapahtua sekä ihmisten tarpeita että luonnonarvoja kunnioittaen. Valitettavasti politiikan lyhytnäköisyydestä johtuen jo nyt on tehty hätiköityjä päätöksiä etenkin subventoidulla energiasektorilla. Energiaratkaisuista ongelmallisimmat liittyvät päästökauppaan ja uusiutuvan energian liian nopeaan ja laajamittaiseen käyttöönottoon ilman riittävää perustutkimusta.

Aamu-TV:n tyynysota ilmastosta

Tänään (26.9.2009) Aamu-TV:ssä osallistuin pyydettynä Jari Luukkosen kanssa “tyynysotaan”. Ohjelma on nähtävissä vielä 30 päivän ajan. Varsinainen tyynysota näkyy aikajanalla 26:25 - 38:26 minuuttia.

Jari on WWF:n suojelujohtaja ja oppinut IPCC:n sanelemaa mantraa erittäin hyvin. Omia ajatuksia hänellä ei kuitenkaan tuntunut olevan, vaan kaikki oli WWF:n näkemyksien toistoa. Hänellä oli tyypillisen propagandistin julistava kovaääninen tapa puhua pyrkien omimaan “shown”, eikä varsinaista keskustelua päässyt syntymään.

Jarin määrätietoisen johdattelun takia en päässyt juurikaan vaikuttamaan itse aiheeseen “onko ilmastonmuutos liioiteltua” ja syitä siihen. Vaikka hän omi itselleen suuren osan varatusta ajasta, sain kuitenkin mielestäni työnnettyä väliin itselleni tärkeitä asioita.