Ilmastonmuutos

Olen Boris “Boba” Winterhalter, fil tri. eläkkeellä Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkijan virasta sekä Helsingin Yliopiston merigeologian dosentuurista.

40-vuotisen työurani aikana pääosin merigeologina ja erikoistutkijana ja nyt vuodesta 2002 eläkeläisenä olen yhä enemmän pyrkinyt perehtymään ilmastonmuutoksesta käytävään keskusteluun. Geologina olen varsin hyvin perillä maapallolla eri aikoina vallinneista ilmastoista ja niiden ajoittain hyvin nopeista ja rajuista vaihteluista, joten puhe jostain ihmisen aiheuttamasta katastrofaalisesta muutoksesta on ollut vaikea mieltää.

Olen siis pohtinut onko ihminen todella syyllinen vai onko kyse vain luonnollisesta vaihtelusta?

Hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) on sitä mieltä, että ihminen on toimillaan jo nyt selkeästi vaikuttanut maapallon ilmastoon. Tämä väite perustuu kuitenkin vain ja ainoastaan supertietokoneilla tehtyihin ilmastomalleihin. Luonnossa havaittavat muutokset voidaan aivan yhtä hyvin kirjata normaalin vaihtelun piikkiin. Siihen ei tarvita kasvihuonepäästöjä eikä muutosta hillitä sen paremmin päästökaupoilla kuin uusiutuvilla energiamuodoilla. Fossiilisten polttoaineiden ehtyminen lähitulevaisuudessa sen sijaan on riittävä syy tuhlailevan energian käytön lopettamiseksi eikä siitä seuraava puhtaan ilman ja veden turvaaminen ihmiskunnalle ole sekään huono tavoite.

Aiempia pohdintoja ilmastosta ja sen muutoksista eri aikakausina

Olen aina 90-luvun alusta ihmetellyt miksi ihmistä syyllistävä ilmastokeskustelu on paisunut koko maapalloa koskevaksi uhkaksi, pahemmaksi kuin terrorismi, kuten pääministeri Tony Blair julisti. Vielä kyseenalaisempaa sanomaa on äskettäin levittänyt ex-varapresidentti Al Gore niin puheissaan kuin etenkin elokuvallaan “Epämiellyttävä totuus”.

Palaan vielä taaksepäin kun varsinainen aktiivinen ja myös vastustava herääminen tapahtui. Sain vuonna 2001 käsiini IPCC:n kolmannen arviointiraportin. Etenkin sen päättäjille suunnattu lyhennelmä (Summary fo Policy Makers) oli geologille pöyristyttävää luettavaa. Ennen kaikkea kvartääri- ja merigeologina olin mielestäni hyvin perillä sekä jääkauden jälkeisen lämpöoptimin (Holocene Climate Optimum) että historian kirjoista tutun keskiajan lämpökauden nykyistä selvästi korkeammista lämpötiloista. Ihmisen kasvihuonepäästöt tuskin olivat aiheuttamassa ilmaston lämpenemistä.

IPCC:n “johtotähdeksi” muodostui vuonna 2001 ns. “lätkämaila”, lämpötilakäyrä, jonka piti kuvastaa viimeisen tuhannen vuoden aikana vallinnutta maapallon keksilämpötilaa. Samassa yhteydessä IPCC:n johtohahmot olivat valmiit väittämään, että 90-luku oli lämpimin jakso jopa viimeisten 10.000 vuoden. Tänä päivän tämä käyrä on kahden kanadalaisen tutkijan, Stephen McIntyre’n ja Ross Mckitrickin, toimesta osoitettu täysin virheelliseksi.

Olin alunperinkin kyseenalaistanut pääosin puulustomittauksiin perustuvaa lämpötilakäyrää ja nyt todetut puutteet käyrän perustana olleiden lämpötilamittausten käsittelyssä vahvistivat ennestään vakaata käsitystäni, että ihminen kyllä pilaa lähiympäristönsä ja paikoin laajemminkin, mutta globaalin lämpötilan säätelyyn hänen keinot ovat vielä olemattomat. Tästä alkoi entistä innokkaampi Don Quixote-mainen taisteluni poliittisia tuulimyllyjä vastaan.

Tässä blogissani tulen parhaan kykyni mukaan valottamaan ilmastonmuutoksesta käytävää kädenvääntöä niin tieteellisellä kuin poliittisella tasolla.