Kommentti Ilkka-lehteen

Lähetin 17.11.2010 "Ilkka mielipide" sivyuille kommentin koskien IPCC:n raportteihin liittyviä uskottavuuksia.

Janne Yläjoki kirjoitti 13.11 maailman tiedeakatemioiden yhteenliittymän (IAC) suorittamasta erityistarkastuksesta. Tarkastus oli seurausta hallitusten välisetä ilmastonmuutospaneelia (IPCC) koskevasta tietovuodosta. Siinä varmistuivat tosiksi IPCC:n toimintaan kriittisesti suhtautuvien tutkijoiden ilmoittamat lukuisat puutteet toiminnan läpinäkyvyydessä ja asiallisten huomautusten sekä korjaus- ja parannusehdotusten huomiotta jättämisessä. Etenkin päättäjille suunnatuissa yhteenvetoraporteissa tieteelliset epävarmuudet saivat väistyä ympäristöjärjestöjen ja kansallisten poliittisten intressien edessä.

Julkisuudessa on annettu ymmärtää, että IPCC:n toimintaan osallistui tuhansia maailman parhaita ilmastotutkijoita. Todellisuudessa näistä vain hyvin pieni osa edusti varsinaista ilmastotiedettä enemmistön koostuessa yhteiskunta- ja ympäristötieteilijöistä, poliitikoista, talousasiantuntijoista ja ympäristöaktivisteista. Tällaista laajaa kokoonpanoa on perusteltu ilmastopaneelin alkuperäisellä mandaatilla, jonka yksiselitteisenä tavoitteena oli selvittää missä määrin ihmisen toiminta lämmittää maapallon ilmastoa.

Maapallon keskilämpötilan tiedetään nousseen teollistumisen alkuajoilta vajaalla asteella. Oli myös tiedossa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö tuottaa kasvihuonekaasuna tunnettua hiilidioksidia. Tilastot näyttivät lämpötilan nousun käyvän käsikädessä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun kanssa. Tästä “tuomiopäivänjulistajat” kehittivät ajatuksen, että hillitsemätön kasvihuonekaasujen syytäminen taivaalle tulee johtamaan maapallon katastrofaaliseen lämpenemiseen.

Tämä sopi erinomaisesti Margaret Thatcherille, joka pääministerikaudellaan taisteli Englannin vasemmistomielisiä hiilikaivostyöläisiä vastaan. Kivihiilen poltossa vapautuvasta hiilidioksidista tuli hänelle erinomainen ase. Siksi hänen toimestaan perustettiin Britannian Hadley Keskuksen yhteyteen ilmastontutkimusyksikkö (Climate Research Unit - CRU), jonka tehtävä oli nimenomaan selvittää ihmisen osuutta maapallon lämpenemisessä.

Tekstissään Yläjoki toteaa, että vaikka IPCC:n raporteissa ilmenneet virheet voidaan nähdä politikointina niin paljastuksilla ei ole kuitenkaan pystytty kyseenalaistamaan sitä, etteivätkö ihmiskunnan päästöt olisi pääasiallinen syy käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen. Mutta tieteen menetelmin ihmisen syyllisyyttä ei voida osoittaa ja yhtä vaikeata on osoittaa ihmistä syyttömäksi ilmaston luontaiseen vaihteluun.

IPCC todistelee ihmisen syyllisyyttä erittäin monimutkaisten matemaattisten ilmastomallien avulla, jossa hiilidioksidin roolia liioitellaan ja pilviä muodostavan ja ilmastoa viilentävän vesihöyryn osuutta vääristellään. Vastaväitteiden mitätöimiseksi ilmastopelotteluun kriittisesti suhtautuvia tutkijoita mustamaalataan väittämällä heitä perusteettomasti öljyteollisuuden kätyreiksi kuten aikoinaan tupakan vaarattomuutta korostaneet kytkettiin tupakkateollisuuteen.

IPCC:n sanomaan vannovat ovat unohtaneet, että ilmasto on luonteeltaan vaihteleva; on ollut ja tulee niin olemaan myös tulevaisuudessa. Geologia ja arkeologia kertovat ilmaston olleen ajanlaskumme alussa nykyistäkin lämpimämpi, mutta kylmeni varhaisella (pimeällä) keskiajalla lämmetäkseen uudelleen 900-1300 luvuilla. Noita kukoistuksen aikoja seurasi jälleen kylmeneminen. Maapallon toipuessa 1400-1800-luvuilla vallinneista erittäin epävakaista, pienenä jääkautena tunnetuista ankeista ajoista, lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden samanaikainen nousu loivat pohjan trendikkäälle ilmastopelottelulle jota aikamme media on suruttomasti levitellyt.